(R) e v o l u t i o n: Kantele eilisestä huomiseen – lyhyt oppimäärä Evoluutio… Kanteleen alkuperästä ja sen iästä on olemassa useita eri tulkintoja. Erään tulkinnan mukaan kanteleella on ikää tuhat vuotta, toisten tutkijoiden mielestä ainakin kaksi- tai kolmekin tuhatta vuotta. Novgorodin vanhan kaupungin kaivauksista löytyneet 11 kannelta sijoittuvat 1000-1300 luvulle. Varmaa on vain se, että kantele on ollut satojen vuosien ajan suomalaisten tärkeimpiä soittimia. Suomen lisäksi kanteletta on soitettu ja soitetaan yhä Itämeren kansojen parissa  Karjalassa, Virossa, Latviassa, jossa kantele on nimeltään Kokle  ja Liettuassa, jossa se on nimeltään Kankles.    Suomalaisen kanteleen ”evoluutio” oli pitkään verkkaista; meditatiivinen, kuulijansa ja soittajansa lumoava saundi ja soittimen ulkonäkö muuttuivat vuosisatojen aikana vain vähän. Suomen kansalliseepoksen Kalevalan tietäjäsankarin Väinämöisen hauen leukaluusta väsäämä soitin on selvästikin perinteisen suomalaisen  5-kielisen kanteleen esi-isä. Kantele oli kansan soitin. Soittajat tekivät soittimensa yleensä yhdestä puusta kovertamalla. Kieliä oli yleisemmin viisi, kunnes noin 200 vuotta sitten muuttuneet musiikki-ihanteet olivat kannustimena kasvattaa kanteleen kokoa ja lisätä siihen kieliä. Rahvaskin pääsi nyt tutustumaan ajan herrasväen hittibiiseihin kuten polskiin, menuetteihin, masurkkoihin ja valsseihin. 1900-luvun vaihteessa Suomessa vallinnut kansallisromantiikan aika nosti kanteleen kansallissoittimen asemaan ja Kalevan kansan symboliksi. Ja kuten symboleille usein käy, se oli vähällä jäädä kaapin päälle pölyttymään. Onneksi kanteleen sointi oli sen symboliarvoa kiinnostavampi. Evoluutiokin  harppasi pitkän askeleen vuosisadan alkukymmeninä, kun ns. konserttikanteleeseen saatiin sävelvaihtomekanismi, jonka avulla viritystä voitiin nopeasti vaihtaa eri sävellajeihin. Samoihin aikoihin vakiintui myös kanteleensoiton opetus Helsingin konservatoriossa. Tällä hetkellä kantele on Suomessa laajasti käytössä koulusoittimena ja sitä voi opiskella konservatorioissa ja ammattikorkeakouluissa sekä Sibelius Akatemiassa. Viime vuosisadan loppupuolelle saakka suomalainen ammattimainen kanteleenrakennus on ollut muutamien taitavien soitinrakentajien käsissä.  Pontimena ovat olleet perinteiset soitinmallit ja käsillä tekemisen ideaali. Se vastasi pitkään myös kanteleensoittajien valtavirran tarpeisiin. Sekä soittimet, soittotapa, soitonopetus että soitettava musiikki pääsääntöisesti alleviivasivat perinteen merkitystä. Sama ilmiö heijastui myös konserttikanteleen kehittymättömyyteen. Pieniäänisenä se jäi yleensä muiden soittimien jalkoihin eikä siksi erityisemmin kiinnostanut säveltäjiä. Onneksi kanteleammattilaisissa oli myös niitä, joiden tavoitteena oli kehittää kannelta nimenomaan soittimena, kehittää ja voimistaa sen ääntä ja parantaa sen soitettavuutta. Akustisen konserttikanteleen osalta merkittävin tekninen parannus sitten 1920-luvun on Hannu Koistisen kehittämä tallarakenteinen konserttikantele, joka tekee siitä nyt täysipainoisen soittimen esimerkiksi kamarimusiikin soittamiseen ja suuren kokonpanon solistisoittimeksi. Suurin muutos oli kuitenkin odotettavissa itse musiikissa ja pian myös soittajissa. Esimerkit maailmalta rohkaisivat: Perinteestä voi ja saa luoda uutta. Maailmanmusiikki fuusioi sulassa sovussa musiikin genret ja soittimet, yhdisti uudella tavalla kulttuureja, perinnettä ja nykyisyyttä. Uudenlainen musiikki nousi nyt estradeille ja stadioneille. Fuusio sopi sekä kansanmusiikki-, rock- ja jazzfestivaaleille ja niiden yleisöille. Maailmanmusiikista tuli hittikamaa myös levybisneksessä. Tämä taas asetti odotuksia ja paineita niin muusikoille kuin musiikin koulutuksellekin. Suomalaiset perinnesoittimet nähtiin nyt uudessa valossa. Mutta miten pieniääninen ja intiimi kantele pystyisi ominaispiirteitään menettämättä vastaamaan uusien sointi-ihanteiden moniin vaatimuksiin? …ja vallankumous Niin, miten säilyttää kanteleen äänen herkkyys ja intensiteetti ja samalla monipuolistaa ja voimistaa sitä tasapainoisesti eri käyttötarkoituksiin ja eri käyttäjäryhmille? Sen voi kuulla Koistisen kanteleista. Hannu Koistisen isä, kantelemestari Otto Koistinen on kanteleen soinnin kehittämisen pioneeri ja edelläkävijä. Pian 50 vuoden ajan hän on herättänyt tuon ikiaikaisen, ihmeellisen saundin yli 1000 tekemäänsä kanteleeseen. Tätä samaa perintöä jatkaa nyt Hannu Koistinen, tulisieluinen modernin kanteleen luoja, visionääri, ja kanteleen vallankumouksellinen. Koistinen-saundin ympärille Hannu Koistinen on luonut ainutlaatuisen soitinperheen, joka haastaa kaikenikäiset soittajat vasta-alkajista ammattimuusikoihin, säveltäjät, musiikin kouluttajat ja kuluttajat mukaansa löytämään kantelemusiikin uudet jännittävät mahdollisuudet. Koistinen kantele Oy:n kohdalla voitaisiin evoluution sijasta täydellä syyllä kirjoittaa kanteleen vallankumouksesta. Muutos perinteiseen ajatteluun on niin radikaali. Keskeinen oivallus on ymmärtää erilaisten kantelemuusikoiden muuttuneet tarpeet ja ottaa ne suunnittelun lähtökohdaksi kulloisenkin sointi-ihanteen rinnalle. Soittimen tulee auttaa soittajaa tulkitsemaan musiikkiaan parhaalla mahdollisella tavalla esiintymispaikasta tai soitettavasta musiikista riippumatta, akustisesti tai sähköllä vahvistettuna. Soitin voi myös muotoilullaan ja värityksellään olla osa soittajan persoonaa. Huikeimmillaan Hannu Koistisen visiot kanteleen uusista mahdollisuuksista  näkyvät suuressa sähkökanteleessa ja  Wing-kanteleissa. Ensiesittelystään alkaen tämä äänialaltaan 5 ja puoli oktaavia kattava sähkökantele on ollut sensaatio. Tämä niin klubeihin kuin stadioneille sopiva futuristinen hi-tech-soitin  kiinnostaa yli musiikillisten raja-aitojen. Sähkökanteleen tunnetuin tulkitsija on kanneltaja Timo Väänänen, joka tekee kansainvälisen läpimurtonsa yhdessä sähkökanteleen kanssa. Wing puolestaan  nostaa kanteleen pöydältä ja soittajan polvilta rinnalle huomion keskipisteeksi. Värikäs ja kevyesti soiva Wing vapauttaa soittajan liikkumaan ja kommunikoimaan yleisönsä kanssa uudella tavalla. Sekä sähkökantele että Wing  antavat soittajalle aivan uudet ulottuvuudet niin musiikillisesti kuin soittoteknisesti ja tuo kanteleen eläväksi osaksi tämän päivän universaalia musiikkia - oli se sitten kansanmusiikkia, poppia, klassista, rokkia tai maalimanmusiikkia.